2023

Salenius, Paula

Tämä sosiaalityön väitöskirjatutkimus tarkastelee yhdeksän koulukotiin 1950- ja 60-luvuilla lapsena sijoitetun miehen identiteetin rakentumista. Tutkimuksessa kysytään, mitä miehet kertovat lapsuudestaan ja koulukotiajastaan ja koulukodin kasvatuskäytännöistä sekä kuinka miehet rakensivat identiteettiään aikuisiällä koulukodin jälkeen? Identiteetti ymmärretään tässä tutkimuksessa rakentuvan kielen ja kommunikaation avulla ja sitä tarkastellaan narratiivisena identiteettinä soveltaen Paul Ricoeurin identiteettiteoriaa. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa miesten haastatteluista koottiin elämäkertoja. Sen jälkeen kertomuksista etsittiin yhteisiä teemoja ja käännekohtia, jotka muodostuivat heidän identiteettinsä rakentumisen kannalta tärkeiksi. Tutkimustulokset esitetään kolmessa luvussa (luvut 5–7), joista ensimmäinen keskittyy miesten lapsuuteen ennen koulukotisijoitusta, toinen koulukotiaikaan ja kolmas miesten elämään koulukotiajan jälkeen. Useat haastatellut miehet kertoivat lapsuudessaan eri syistä johtuneesta isän poissaolosta perheen arjesta. Koulu instituutiona oli miesten kertomuksissa ensimmäinen käännekohta, jonka kautta he rakensivat identiteettiään. Miesten koulukotiin sijoitustarinat on jaettu erittäin pitkän, pitkän ja lyhyen tuloreitin tarinoihin. Koulukodista kerrottiin kasvatuskäytäntöjen ja arkisten toimintojen kautta, jotka liitettiin kyseisen ajan tavoiteltavaan maskuliinisuuteen, mutta niissä myös haastettiin tuota ihannetta. Miesten kertomuksiin sisältyi runsaasti kuvauksia väkivallasta ja lapsen emotionaalisten tarpeiden sivuuttamisesta. Koulukotisijoitus näyttäytyi merkittävänä käännekohtana miesten identiteetin rakentumisen kannalta. Miesten koulukodin jälkeisen elämän kuvauksissa siviilielämään integroitumiseen liittyi jonkin asteisia vaikeuksia. Osa miehistä kertoi itsestään ensisijaisesti työhön sitoutuvan miesidentiteetin kautta. Osa kertoi vakavista päihdeongelmista ja rikoksiin syyllistymisestä, mutta myös päihteistä ja rikollisesta elämäntavasta irtautumisesta. Kertomukset selviytymisestä näyttäytyivät käännekohtana heidän elämässään, jonka varaan he rakensivat uutta identiteettiä. Miesten kertomuksissa isyys toi esiin uudenlaista, tunteita esiin tuovaa miesidentiteettiä, joka erottui koulukodin aikaisesta maskuliinisesta stereotypiasta. Miehet kertoivat myös koulukotikokemusten traumatisoivasta vaikutuksesta koko myöhempään elämään.