2019

Aho, Timo

Suomalaisella tiekuljetusalalla ja sen toimintaympäristössä on tapahtunut viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana monia taloudellisia, teknologisia, logistisia ja juridisinstitutionaalisia muutoksia. Taloudellisen tehokkuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi teollisuuden ja kaupan alan tuotanto- ja tavarankuljetusprosesseja on alettu organisoida kysyntäohjautuvan Just-in-Time (JIT) –toimintaperiaatteen mukaan. Samaan aikaan tiekuljetusalan juridis-teknologinen valvonta on voimistunut. Näiden muutosten vaikutukset rekkamiesten työntekoon ja rekkamieheyteen ovat kuitenkin ristiriitaisia ja päivittymättömiä. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan tiekuljetusalan käytäntöjä suomalaisten rekkamiesten työnteon ja rekkamieheyden rakentumisen näkökulmasta. Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat perustuvat etnografiseen tutkimusotteeseen, joka on tarkoittanut osallistumista kymmenen eri toimialalla työskentelevän suomalaisrekkamiehen työreissuille vuosien 2012 ja 2017 välisenä aikana. Aineisto on tuotettu havainnoimalla työntekoa, osallistumalla kuormien purkamiseen ja lastaamiseen sekä käymällä keskusteluja työstä ajamisen yhteydessä. Tulosten mukaan rekkakuskin työtä tekevät miehet elävät eriasteisten sosiaalisten rytmihäiriöiden sävyttämää arkea. Rytmihäiriöiden vaikutukset näkyvät rekkamiesten vaikeutena tarttua perheenjäsenten ja tuttavien rytmeihin, vapaa-ajalla tapahtuviin sosiaalisiin aktiviteetteihin sekä haasteina rytmittää työntekoa itselle mielekkäällä tavalla. Rytmihäiriöitä tuottavat mekanismit ovat kytköksissä laajempiin taloutta koskeviin rytmeihin, kuten tuotantotapojen muutoksiin, 24/7-yhteiskuntakehitykseen sekä kulutuskäytäntöihin, jotka raamittavat logistiikkaprosessien kehittämistä ja organisointia. Tulokset osoittavat myös, että työnteon digitaalisesti johdetun juridisen seurannan sekä reaaliaikaisten rahdinpaikannusjärjestelmien johdosta rekkamiehet ovat menettäneet asemansa tavarankuljetustehtävän (yksin)hallitsijoina. Autonomian kaventuminen heikensi rekkamiesten mahdollisuuksia hyödyntää sisäistämiään ja arvostamiaan ammatillisia kompetensseja kunniallisen rekka(työ)mieheyden uusintamisessa. Rekkamiehet onnistuivat kuitenkin kääntämään ammatillisen kompetenssin arvoa koskevat uhkat siten, että he saattoivat näyttäytyä taidokkailta ja kovatöisiltä ammattimiehiltä. Lisäksi tutkimuksessa haastetaan ajamisen hegemoninen rooli rekkamieheyksien rakentumiselle. Analyysi osoittaa, että kuljetettavat kuormat sekä niiden lastaamiseen ja purkamiseen liittyvät käytännöt ovat (ajamisen rinnalla) yksi keskeinen kriteeri, jonka suhteen rekkamieheydet rakentuvat ja arvottuvat. Näin ollen tutkimus monimuotoistaa ja päivittää käsityksiä sekä rekkamiesten työstä että rekkamieheydestä.