2011

Dufva, Hannele; Aro, Mari; Suni, Minna; Salo, Olli-Pekka

Tässä artikkelissa esittelemme kahta erilaista kielikäsitystä ja suhteutamme niitä teoreettisen ja soveltavan kielitieteen tehtävistä ja kysymyksenasetteluista käytyyn keskusteluun. Oma kielikäsityksemme perustuu Bahtinin piirin dialogiseen ajatteluun. Dialogisen kielikäsityksen vastapariksi asettuu monologinen näkökulma kieleen. Tarkastelemme molempia etenkin kielen oppimisen ja opettamisen näkökulmasta. Kielen oppimisen tutkimuksen keskeinen käsite on oppimisen kohde – kieli. Sen määrittelyllä on sekä yksilöllistä että yhteiskunnallista vaikuttavuutta kielten opiskelun ja opettamisen kautta. Soveltavan kielitieteen on jo lähtökohtiensa vuoksi otettava kantaa kielikäsitysten käytännön seuraamuksiin, kuten kielenopetuksen käytänteisiin. Esittelemmekin ensin perinteisiä vastauksia kysymykseen siitä, mitä ja missä kieli on. Sitten erittelemme, mitä dialogisuus ja sitä lähellä olevat paradigmat vastaavat. Tältä pohjalta rakennamme kuvaa siitä, miten kielenkäytön muuttuva todellisuus tulisi huomioida kielenopetuksen kehittämisessä. Lopuksi tiivistämme käsittelemämme havainnot ja argumentit teesinomaisiksi teoreettisiksi lähtökohdiksi, joiden varaan kielen kuvaus ja tulevaisuuden kielikasvatus tulisi mielestämme rakentaa.