Lähteet ja lähteiköt ovat pienialaisia monimuotoisuuden keitaita sekä myyttien ja loppumattoman veden silmäkkeitä. Lähteet ovat hydrologiansa kautta yhteydessä ympäröiviin soihin ja metsiin, minkä lisäksi ne ovat olennainen vesistöjen latvavesien osa. Erityisesti metsätaloustoimet ja ojitukset ovat pirstoneet lähteitä ja niiden kytkeytyvyyttä ympäröiviin luontotyyppeihin. Useista suojelukeinoista huolimatta pohjoisboreaalisen vyöhykkeen eteläpuolisista lähteistä on suojeltu pysyvästi vain 2-5 % ja jopa jopa 99 % lähteistä on menettänyt luonnontilansa. Muinaismuistolailla kiinteinä muinaisjäännöksinä rauhoitettuja lähteitä on noin 50. Lähteisiin liittyy selvittämätöntä biodiversiteettiä ja kulttuuriperintöä, eikä lähteiden suojelutaso ole luonto- tai kulttuuriarvojenkaan osalta riittävä. Sen sijaan lähteitä on ennallistettu arviolta jo useita satoja, vaikka ennallistamisen ekologisista vaikutuksista ei ole riittävästi tutkimustietoa. Tutkimuksessani selvitän eriasteisesti heikentyneiden lähteiden lajistoa perinteisin tunnistusmenetelmin sekä elinympäristöDNA:n avulla. Selvitän seuranta-asetelman kautta ennallistamisen ekologisia vaikutuksia lähteiden lajistoon, yhteisökoostumukseen, vesikemiaan ja rakennepiirteisiin. Kerään ja dokumentoin lähteisiin liittyvää kulttuuriperintöä, muistitietoa ja käyttötarkoituksia sekä inventoin lähteiden menneisiin käyttötarkoituksiin liittyviä rakenteita. Tutkimukseni tuottaa uutta, sovellettavaa tietoa lähteiden lajistosta, eDNA-menetelmien toimivuudesta pienvesien lajistoselvityksissä, ennallistamisen ekologisista vasteista sekä lähteiden suojelutasosta. Myös lähteiden ja ihmisen yhteinen menneisyys ja kulttuuriperintö saa tässä tutkimuksessa ansaitsemansa arvon. Tässä tutkimuksessa luonto- ja kulttuuriperintöarvot eivät ole toisiaan hylkiviä vastavoimia, vaan yhtälailla arvokkaita, kiehtovia ja suurempaa mielenkiintoa sekä tutkimusta ansaitsevia ominaisuuksia ja näkökulmia, jotka voivat ilmentyä lähteillä samanaikaisesti.

2024