Ruoka-apu on viimesijaista, hyväntekeväisyyteen ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa apua, johon turvaudutaan yhteiskunnan viimeisenkin tukiverkon pettäessä. Haavoittuvimmassa asemassa olevien toimeentulon jättäminen hyväntekeväisyyden varaan rikkoo pohjoismaisen hyvinvointivaltion eetosta: tasa-arvoa, vahvaa demokratiaa ja universalismia, joten muotoutuvien rakenteiden ja toiminnan uusien kehityssuuntien tutkiminen on yhteiskuntapoliittisesti tärkeä tutkimuskohde. Ruoka-avun kenttää on institutionalisoitu Suomessa vuodesta 2015, mutta aiempi tutkimus keskittyy etenkin ruokapankkien asiakkaisiin, vapaaehtoistyöntekijöihin sekä toiminnan eettisyyteen. Instituutiot kuitenkin tarvitsevat rakenteita, toimintaa ja niitä ylläpitäviä resursseja. Näihin kapenevan hyvinvointivaltion ulkoreunoille muotoutuviin viimesijaisen turvan rakenteisiin, ruokahävikkiterminaaleihin, keskityn väitöskirjassani. Ruoka-avun institutionalisoituminen vaikuttaa hyvinvointivaltioon ja viimekädessä myös tapaamme hahmottaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion rooli ja kehityssuunta. Väitöskirjani koostuu kolmesta englanninkielisestä artikkelista. Tutkimus on analyysitriangulaatiota hyödyntävä etnografinen tapaustutkimus, jonka aineiston kerään suomalaisessa ruokahävikkiterminaalissa sekä sen satelliittipisteissä. Lähestyn aihetta kolmen empiirisen tutkimuskysymyksen kautta: 1) Kuinka ruoka-aputoiminnan keskittäminen vaikuttaa jaettavien elintarvikkeiden jakokelpoisuuteen, niiden määrään ja laatuun? 2) Miten lahjoittaminen ja lahjoittamiseen liitetyt mielikuvat ovat elintarvikkeiden lahjoittajien näkökulmasta muuttuneet ruoka- aputoiminnan kehittyessä? 3) Millaista satelliittipisteiden toiminta on ruokahävikkiterminaalin ympärille keskitetyllä ruoka-avun kentällä? Tutkimus on jatkoa pro gradulleni, jossa tunnistin ruoka-avun kentän eettisiä haasteita ja aiemman tutkimuksen rajallisuutta. Väitöskirja osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun ruoka-avun kehityssuunnista tuoden uusia näkökulmia tutkimukseen,

2024