1987

Lounela, Timo; Lehtimäki, Sirpa; Rautio, Heikki

Kiinteistöjen ylläpidon tavoitteena on totuttu pitämään kustannussäästöä. Laatutavoitteita ei ole voitu asettaa laadun määritysten puuttumisen vuoksi. Tässä tutkimuksessa esitetään ylläpidon laatuluokituksen periaatteet ylläpidon suunnittelua ja seurantaa varten. Laadun määrittely tapahtuu toimivuusnäkemyksen pohjalta. Kiinteistön ylläpitoa käsitellään tuotannollisena toimintana, jonka tuotteena on kiinteistöön alunperin sisältyvän suojaisuuden, turvallisuuden, terveellisyyden ja viihtyisyyden vähenemisen estäminen. Kiinteistöjen ylläpito jäsennetään luokitusta varten kiinteistönpitonimikkeistön mukaisesti. Tämä tutkimus on rajattu käsittelemään jaksoittaista huoltoa. Ylläpidon esimerkkiosa-alueina ovat viheralueet ja rakenteiden kunnossapito. Pyrkimys yksinkertaisuuteen on johtanut kahteen suunnittelun laatuluokkaan. Niiden yläpuolella on erinomainen luokka ja alapuolella ala-arvoinen luokka. Luokitusta kutsutaan neliluokkaiseksi laatuluokitukseksi. Pelkkä toimivuusnäkemys ei riitä määrittämään jaksoittaisen huollon huoltovälejä. Suuri osa huoltoväleistä määräytyy käyttötaloudellisin perustein pitkän aikavälin käyttökustannusten minimoimisesta. Rakenteiden kunnossapidon laatuluokitusesimerkkiin sisältyvät sekä toimivuusnäkemyksen mukaiset että käyttötalouden perusteella määritetyt laadun kriteerit. Laatukriteereiden määritys tapahtui pääosin asiantuntijaryhmän työnä. Ryhmä määritteli ne käyttäjän tarpeet, joita huollettava kohde on tarkoitettu tyydyttämään. Tämän jälkeen määritettiin ryhmätyönä kuntoluokkien kriteerit. Viheralueiden laatuluokitus laadittiin kuudelle alueelle, jotka sijaitsevat kahdella eri paikkakunnalla. Rakenteiden kunnossapidon esimerkkikohteena on koulurakennus. Tutkimukseen sisältyy laatuluokkien kustannusvertailu saatavilla olevien kustannustietojen antamissa rajoissa.