Resultat och påverkan

Maria Wiberg: Perinnöllisyystutkimuksessa käytettävää aineistoa on kerätty vuodesta 1990 lähtien. Aineiston käsittely yhteistyössä Kotieläintieteen laitoksen kanssa on aloitettu tämän vuoden alussa. Alustavat tutkimustulokset antavat viitteitä mahdollisesta polygeenisestä periytyvyysmallista. TLI-stimulaatiotesti on tällä hetkellä tehty kahdellekymmenelle koiralle. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että kliinisesti sairailla haiman vajaatoimintakoirilla ei pystytä haiman toimintaa enää stimuloimaan. Terveillä kontrollikoirilla todettiin sen sijaan normaalin TLI-arvon nousevan edelleen stimulaation avulla. Tutkimuksissa on löydetty kliinisesti oireettomia koiria, joilla on todettu toistuvasti normaalia alhaisempi TLI-arvo. Näiltä koiriltla on otettu laparatomian avulla haimanäyte. Näytteissä on todettu tyypillisinä muutoksina aluettain runsaasti normaalirakenteista haimakudosta, mutta myös täysin tuhoutunutta eksokriinistä kudosta ja lukuisia lymfosyyttejä. Todetuille k ahdeksalle subkliiniselle haiman vajaatoiminta koiralle on aloitettu immmunosuppressiivisen lääkitys. Koirat ovat edelleen kliinisesti oireettomia ja niitä seurataan jatkuvasti haiman toimintatestien avulla. Tämä tutkimus jatkuu ainakin kesään 1998 asti. Immunohistokemialliset tutkimukset ovat myös päässeet käyntiin. Haiman vajaatoiminta koirien seerumin proteiinien elekroforeesissa ja immunoglobuliinitasoissa ei todettu merkittäviä eroja kontrolliryhmiin. Toisaalta alustavissa tutkimuksissa on todettu haiman vajaatoimintaa sairastavien koirien seerumissa esiintyvän useammin eri autovasta-aineita kuin kontrolleilla. Histologisia näytteitä on tällä hetkellä kerätty kahdeksasta subkliinisestä koirasta, 17 kliinisesti sairaasta sekä kahdeksasta terveestä koirasta. Immunohistologisia värjäyksiä sekä tämän hetkisten tulosten analysointia tehdään parhaillaan. Näytteiden kerääminen jatkuu vielä ensi vuoden kesään. Haiman vajaatoiminnan patogeneesia käsittävässä tutkimuksessa on tähän mennessä julkaistu yksi artikkeli käsitellen haiman vajaatoiminnan kehittymistä testiristeyksessä syntyneellä koiralla. Tarkoituksena on julkaista materiaalista edelleen yhteenveto käsitellen kaikkien pentujen tutkimustuloksia. Pentuja on tällä hetkellä seurattu yhdeksän vuoden ajan. Artikkelissa tullaan selvittämään, miten eri haiman toimintatestien tulokset korreloivat haimassa tapahtuviin histologisiin ja elektronimikroskooppisiin muutoksiin. Tällä hetkellä on meneillään näytteiden tulkitseminen ja tulosten julkaiseminen. Tutkimuksista on hyväksytty yksi artikkeli julkaistavaksi ja yksi on lähetetty julkaistavaksi. Irmeli Happonen: Vuosien 1993-1996 aikana on tehty mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystyksiä noin 100 mahasuolikanavaoireiselle (krooninen oksentelu, ripuli, vatsakivut, vatsan kurina) potilaalle. Suurimmalla osalla potilaista on todettu mahalaukussa helikobakteereita ja vaihteleva tulehduskuva. Lopetetuilla koirilla ja kissoilla on tehty helikob akteerien kartoitus mahalaukun eri osissa. Samalla verrattiin eri diagnostisia tutkimusmenetelmiä helikobakteerien toteamiseksi. Alustavat tulokset näistä tutkimuksista esitettiin European Society of Veterinary Internal Medicine kongressissa Cambridgessa 2.9.1995. Em. materiaalin pohjalta kirjoitettiin kaksi ensimmäistä artikkelia: Hänninen, M.-L., Happonen, I. , Saari, S. ja Jalava, K. "Culture and characteristics of Helicobacter bizzozeronii, a new canine gastric Helicobacter sp." Int. J. Syst. Bacteriol. 46, 1996: 160-166. Happonen, I., Saari, S., Hänninen, M. L. ja Westermarck, E. "Gastric Helicobacter-like organisms (GHLO) in apparently healthy dogs and cats". ESVIM 5th Annual Congress 31.8.-2.9.1995. Happonen, I., Saari, S., Castren, H., Tyni, O., Hänninen, M.-L. ja Westermarck, E. "Occurrence and topographical mapping of gastric Helicobacter-like organisms and their association with histological changes in apparently healthy dogs." J. Vet. Med. A 43, 199 6: 305-315. Syksyllä 1993 alkoi kroonisia mahaoireita poteville koirille pitkäaikaisseuranta, joka on nyt päätösvaiheessa. Seurannassa oli mukana 10 potilasta ja tähystys tehtiin kullekin potilaalle 2-4 kertaa. Tähystyksen yhteydessä otettiin koepaloja mahalaukun ja pohjukaissuolen limakalvoilta histologiseen tukimukseen, ureaasitestiin ja helikobakteeriviljelyä varten. Mahalaukun limakalvolta otettiin myös harjanäyte ja useilta potilailta koepala elektronimikroskooppista tutkimusta varten. Seurantapotilaille kokeiltiin erilaisia hoitoja. Dieetillä suljettiin pois ruoka-aineyliherkkyys. Jos oireet eivät hävinneet dieetin aikana, ne lääkittiin kolmoishoidolla helikobakteerien eliminoimiseksi. Osalle potilaista annettiin kolmoishoidon jälkeen muitakin lääkityksiä, jos mahaoireet vaivasivat edelleen. Seurantatutkimus on saatu päätökseen ja näytteet odottavat analysointia. Helikobakteerin yleisyyden selvittämiseksi on kerätty syksyn 1994 ja 1996 välisenä aikana kontro llimateriaalia kliinisesti terveiltä koirilta. Näytteiden analysointi on parhaillaan käynnissä ja käsikirjoitus tekeillä. Vuoden 1995 alussa aloitettiin kokeellinen infektio 12 beaglenpennulla. Emot tähystettiin ennen synnytystä ja niillä todettiin helikobakteereita, jotka hoidettiin kolmoishoidolla. Ennen pentujen infektointia sekä emot että pennut tähystettiin helikobakteerien varalta eikä niitä todettu. Pennut infektoitiin tutkimussuunnitelman mukaisesti. Toistaiseksi em. bakteerit eivät ole aiheuttaneet selviä kliinisiä oireita. Pentujen seuranta jatkuu ja niille on toteutettu tartuntakoe sekä testattu rokotevaikutusta ja sekainfektion merkitystä tutkimussuunnitelman mukaisesti. Mairi Speeti: Tutkimuksen ensimmäinen julkaisu " Subclinical versus clinical hepatitis in the dobermann pinscher: Evaluation of changes in blood parameters " on hyväksytty Journal of Small Animal Practice lehteen. Tutkimusmateriaalini koostui vuosien 1987-1994 aikana otetuista 626 kliin i sesti terveen yli 1,5 vuotiaan dobermannin verinäytteistä. Koirilta tutkittiin maksaentsyymiarvot ( ALAT ja AFOS ). Kohollaan olevien maksaentsyymiarvojen perusteella löydettiin 21 dobermannia, joilla todettiin subkliininen dobermannien hepatiitti ( DH ) maksasta otetun koepalan peruusteella. Koirat otettiin seurantaan ja niiden veriparametrien muuttumista tutkittiin 1-3 kuukauden väliajoin otetuista seeruminäytteistä. Tutkimuksessa ilmeni, että ALAT-arvon määrittäminen on luotettava ja helppo keino löytää subkliiniset DH koirat. Tutkimukseni toinen julkaisu " The histopathological features in subclinical dobermann hepatitis and the progression of the disease " on hyväksytty Veterinary Pathology lehteen. 20:ltä dobermannien hepatiittia sairastavalta koiralta otettiin maksabiopsia sairauden subkliinisessä vaiheessa. Näistä koirista seitsemän menehtyi seurannan aikana ko. tautiin ja seitsemän muuta koiraa lopetettiin jonkun muun syyn kuin maksavian takia ja koirilta ot ettiin näytepala maksasta. Kaikilla subkliinisellä koiralla oli saman kaltaiset histopatologiset muutokset maksassa. Tutkimuksessa pystyttiin osoittamaan, että taudin eri vaiheissa histopatologinen kuva eroaa toisistaan ja siksi histopatologisten löydösten perusteella voidaankin jatkossa paremmin sanoa jotain koiran ennusteesta. Tällä hetkellä on työn alla kolmas julkaisu. Siinä selvitetään kuparin osuutta dobermannien hepatiitissa. Minna Rinkinen ja Jaana Harmoinen: Probiootti tutkimus on juuri vasta aloitettu (8.3. 1998)