Resultat och påverkan

Mustaversotauti (Venturia tremulae) tappaa haavan versoja ja aiheuttaa lehtiin mustia laikkuja. Suurin osa tällä hetkellä käytössä olevista hybridihaapaklooneista on ainakin toistaiseksi vastustuskykyisiä mustaversotaudin tartunnalle. Olemme tutkineet yhteistyössä norjalaisten ja ruotsalaisten tutkijoiden kanssa V. tremulae-sienen populaatiogenetiikkaa. DNA-geenimerkkien vertailuissa on selvinnyt ettei pohjois-eurooppalaisten populaatioiden alleelifrekvensseissä ja populaatiorakenteissa ole merkitseviä eroja. Siten taudinaiheuttajan populaatioiden välillä on pitkilläkin etäisyyksillä merkittävää geenivirtaa. Sieni on siis nopea ja tehokas leviämään ja sen evolutiivinen potentiaali voidaan arvioida korkeaksi. Tästä johtuen taudin torjuminen edellyttäisi jatkuvaa taudinkestävyysjalostusta. Kuoripolte (Neofabraea populi) voi vaurioittaa jopa 90 % vesasyntyisistä rungoista, mitä voidaan pitää merkittävänä tuhona. DNA-sormenjälki-vertailujen perusteella kaikki tähän asti keräämämme sienikannat, kuten myös Norjasta 1960-luvulla eristetyt sienikannat ovat geneettisesti erittäin lähellä toisiaan. Tämä tukee aiemmin esitettyä teoriaa, jonka mukaan sieni olisi levinnyt Pohjois-Amerikasta Skandinaviaan. Torjunnan kannalta sienen geneettisesti kapea-alainen populaatiorakenne ja vähäinen evolutiivinen potentiaali on hyvä uutinen;tällöin uusien ominaisuuksien syntyminen sienipopulaatiossa on epätodennäköisempää ja torjunta taudinkestäviä hybridiklooneja käyttämällä oletettavasti tehokasta.Haavanroso (Entoleuca mammata) on vakava pohjoisamerikkalaisen haavan taudinaiheuttaja. Euroopassa tauti esiintyy haavalla ja hybrideillä, Suomessa hajanaisesti haavalla. Olemme yhteistyössä ranskalaisten ja pohjoisamerikkalaisten tutkijoiden kanssa tutkineet Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa esiintyvien sienten geneettistä muuntelua. Tekemissämme DNA-vertailuissa on selvinnyt, että nämä eri mantereilla täysin eri mittakaavassa esiintyvät tuhot ovat todellakin saman sienilajin aiheuttamia, ja että sieni on peräisin Pohjois-Amerikasta. Tähän viittaa se, että pohjoisamerikkalaiset näytteet ovat geneettisesti merkitsevästi monimuotoisempia. Myöskään merkkigeenien emäsjärjestyksestä laskettujen geneettisten etäisyyksien vertailussa pohjoisamerikkalaisten ja eurooppalaisten näytteiden väliltä ei löytynyt eroja. Koska selkeät geneettiset erot pohjois-amerikkalaisten ja eurooppalaisten sienikantojen välillä puuttuvat, ei voida olettaa että eroja olisi myöskään sienen kyvyssä aiheuttaa tautia. On siis mahdollista, että myös E. mammata aiheuttaa lisääntyviä tuhoja tulevaisuudessa.