2009

2012

Tundraekosysteemeihin varastoituneen maaperän hiilen määrän ennustetaan vähenevän ilmastonmuutoksen myötä. Tällä tavalla tundramaat voivat lisätä ilmakehän hiilidioksidia. Porojen laidunnus on tärkeä tundrakasvillisuutta muokkaava tekijä, mutta ei ole tutkittu, miten laiduntajat vaikuttavat tundraekosysteemeissä tapahtuviin ilmastonmuutosvaikutuksiin. Nykyinen kasvillisuusteoria erottaa tundrakasvillisuudessa kaksi vaihtoehtoista pysyvää kasvillisuuden tilaa (engl. alternate steady state), laiduntamaton, varpuvaltainen kasvillisuus ja laidunnettu, heinävaltainen kasvillisuus. Tutkimusprojektissa vertaillaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia näiden tilojen välillä. Tutkimuksessa hyödynnetään laidunkiertoaitoja, jotka ovat pitkällä aikavälillä erottaneet alueita joko täysin laiduntamattomiksi tai voimakkaan laidunnuspaineen alla oleviksi. Näillä alueilla hitaat prosessit, kasvillisuusmuutos ja orgaanisen aineksen kerrostuminen, ovat tapahtuneet. Laajan maastokokeen ja laboratoriokokeiden avulla selvitämme kokeellisesti lämmityksen ja ravinnelisän vaikutuksia testaten hypoteesia, että ilmastonmuutoksen vaikutus kasvillisuuden biomassaan on suurempi laiduntamattomalla tundralla, jonka kasvillisuus koostuu nopeasti kasvavista kasvilajeista. Lisäksi testaamme teoriaa, jonka mukaan kasvillisuuden alle kerrostuneen orgaanisen aineksen responssi lämpötilan muutokseen on heikompi laidunnetulla alueella. Hypoteesi perustuu viimeaikaisiin tutkimuksiin, jonka mukaan laidunnetun kasvillisuuden alle kerrostunut orgaaninen aines on vaikeammin hajoavaa. Tutkimuksen tulosten avulla voidaan tarkentaa ilmastonmuutoksesta tehtyjä ennusteita tundramaiden hiilitaseeseen. Lisäksi tutkimus tuo lisävalaistusta maaperän orgaanisen aineksen kerrostumisen prosesseihin, laiduntaja-kasvi-maaperä -vuorovaikutussuhteisiin ja kehittää kasvillisuusteoriaa tundran kahdesta vaihtoehtoisesta pysyvästä tilasta.