Itämeren silakka- kilohaili, turska- ja kampelakannat
Projektmål
Projektdeltagare
Resultat
Resultat och påverkan
Vuonna 2014 Vuosien 1973?2013 aineistolla laadittiin silakan ja kilohailin kanta-arviot ICES:n työryhmäkokouksessa. Arviointitulokset raportoitiin MMM:lle tulostavoitteen mukaisesti. Selkämeren, Itämeren pääaltaan pohjoisosien sekä Suomenlahden silakka- ja kilohailikantojen tilaa selvitettiin kaikuluotaamalla ja tutkimustroolauksin yhteistyönä SYKEn ja Ruotsin SLU:n kanssa. Tutkimusmatkan yhteydessä kerättiin Ruotsin Livsmedelsverketille ja Naturhistoriska Riksmuseetille silakkanäytteitä dioksiini- ym. vierasaineanalyysejä varten. Haitallisten aineiden pitoisuuksien seurantaa varten kerättiin silakkanäytteitä kaupallisesta silakkasaaliista yhteistyönä SYKEn kanssa. Uudella kalakantamallilla laaditulla kanta-arviolla Selkämeren silakkakanta arvioitiin ennätyssuureksi ja sille myönnettiin ennätyksellisen suuri TAC. Kaikuluotaustutkimus suoritettiin toista kertaa SYKEn merentutkimusalus Arandalla, joka varustettiin vuonna 2013 kaikuluotaus- ja troolausvälineistöllä nimenomaan tätä seurantaa varten. Kanta-arvioiden tulokset julkaistiin ICES:n työryhmäraportissa, MMM:n tulostavoite-raportissa sekä Kalavarat-julkaisussa Internetissä. Vuonna 2013 suoritettujen luotaustutkimusten tulokset julkaistiin ICES:n työryhmäraportissa. Tietoja hyödynnetään Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) kalakantojen säätelyyn liittyvissä suosituksissa ja EU:n tieteellis-teknisen ja taloudellisen komiten (STECF) työssä. Haitallisten aineiden pitoisuudet vaikuttavat annettaviin silakan ja kilohailin käyttöä koskeviin elintarvikesuosituksiin.