2013

2016

Tausta Soista puhuttaessa ajatellaan usein karuja rahkasammalten vallitsemia avoimia nevoja tai niukkapuustoisia rämeitä, ja sanasta turve tulee ensimmäisenä mieleen rahkasammalten jäänteistä muodostunut rahkaturve. Noin 75%:lla suoalastamme kuitenkin oletettavasti vähintään puolet maaperään kertyvästä hiilestä tulee kasvien juurista ja maavarsista. Nämä suot ovat sekä sarojen vallitsemia avosoita että varpuja ja puita kasvavia ojitusaluemetsiä. Juuristoihin, erityisesti ohutjuuriin liittyvistä hiilivirroista (tuotos, hajoaminen) emme kuitenkaan tiedä juuri mitään. Tiedon puute johtuu menetelmällisistä vaikeuksista. Kivennäismaametsissäkin aletaan vasta nyt päästä perille tärkeimpien puulajien ohutjuurten keskimääräisestä eliniästä, tuotoksesta ja uusiutumisnopeudesta. Turvemailla tilanne on vielä huonompi, osin siksi, että on vaikeaa erottaa ohutjuuret turpeesta, joka on eloperäistä ainetta ja sisältää kuolleita ja osin hajonneita juuria hyvin pitkältä ajalta, jopa usealta vuosisadalta.Tavoitteet Hankkeessa kehitetään menetelmiä, joilla voidaan arvioida ohutjuurten tuotosta turvemaiden ekosysteemeissä. Uusien menetelmien avulla mitataan juuriston tuotosta erilaisissa turvemaiden ekosysteemeissä, sekä tuotoksen vasteita lämpenevään ja/tai kuivuvaan ilmastoon. Tutkimus on perustutkimuksen luontoista, mutta sillä tuotetaan myös parametreja ekosysteemimalleihin, joilla lasketaan hiilen varastoja ja virtoja sekä arvioidaan maaperän hiilidioksidipäästöjä. Ensisijaisesti tuotamme tietoa turvemaametsien kasvihuonekaasupäästöjen arviointia ja raportointia varten. Metla on vastuussa näistä päästöarvioista, ja tällä hetkellä niiden suurin epävarmuus liittyy juuristojen tuotokseen ja uusiutumisnopeuteen. Uusista menetelmistä on tarkoitus kehittää yleisesti käytettävä työkalu ekosysteemitutkimukseen.