1. Maanmuokkauksen vaihtoehtojen ja niiden ekologisten perusteiden selvittäminen.Vastataan kysymykseen milloin on mielekästä uudistaa luontaisesti,milloin kylvää ja milloin taas istuttaa. Samalla kuvataan ne tärkeimmät ekologiset tekijät, jotka vaikuttavat näiden menetelmävaihtoehtojen onnistumisen todennäköisyyteen. Laaditaan ennustemallit kaivurilaikutuksen, perinteisen naveromätästyksen ja viimeksimainitulle vaihtoehtoisen kääntömuokkauksen vaikutuksesta männyn taimettumiseen erilaisilla ojitusalueilla. Taimifysiologiaan liittyen selvitetään eri maanmuokkauskäsittelyiden vaikutukset luontaisesti syntyneiden, kylvettyjen sekä istutettujen männyntaimien elinvoimaisuuteen yhteyttämistehokkuutena ilmaistuna. Yhteyttämistehokkuuden mittaamisella klorofyllifluoresenssin avulla voidaan osoittaa varhaismerkkejä kasvien kokemasta stressistä jo ennen kuin näkyvää haittaa kasvissa esiintyy. Samoin selvitetään turvemaille ominainen mykoritsalajisto ja mykoritsasienten vaikutus taimien varhaiskehitykseen erilaisilla muokkauspinnoilla, mihin liittyy myös eristettyjen sienten vaikutuksen testaus sirkkataimien kasvuun ja kehitykseen ymppäyskokeiden avulla. Hankkeen tässä osiossa tutkitaan myös ns. maamallien käyttökelpoisuutta uudistamis-tutkimuksen apuvälineenä. Hankkeessa 3387 kerätyn aineiston ja tässä hankkeessa kerättävän täydentävän aineiston avulla kalibroidaan maamallit, joiden avulla voidaan tarkastella taimettumisen kannalta tärkeitä turpeen lämpötila- ja kosteusjakaumia erilaisilla muokkauspinnoilla sääolosuhteiltaan poikkeavina kasvukausina. 2. Selvitetään maanmuokkausmenetelmien vaikutukset kasvihuonekaasuvirtoihin ojitettujen soiden metsänuudistamisaloilla Kyseisessä osiossa pyritään selvittämään turvemaiden metsänuudistamisessa käytettävien maankäsittelymenetelmien vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin, erityisesti CO2:n ja N2O:n osalta. Kunkin maanmuokkausmenetelmän vaikutuksia uudistamistulokseen arvioidaan suhteessa maanmuokkauksen mahdollisesti aiheuttamiin lisääntyneisiin kasvihuonekaasupäästöihin. 3. Taimikoiden varhaiskehityksen mallintaminen ja uudistamismenetelmien taloudellisuusvertailujen laatiminen Nykyisiä metsikkösimulaattoreita varten kuvataan tarkemmin se puupopulaatio, joka ojitusalueiden ja metsitettyjen suonpohjien erilaisille kasvupaikoille eri toimenpiteiden jälkeen vakiintuu. Mallitusta voidaan käyttää myös tutkimusmenetelmänä, kun selvitetään eri toimenpiteiden vaikutusta puiden alkukehitykseen ja vertaillaan eri uudistamismenetelmien taloudellisuutta. 4. Alikasvosten hyödyntämismahdollisuuksien selvittäminen suometsien uudistamisessa Selvitetään väljennyshakkuun, kevyen maanpinnan rikkomisen, lannoituksen ja niiden ajoittamisen vaikutukset alikasvosten syntymiseen ja elpymiseen vanhoilla ojitusalueilla. Lisäksi tutkitaan ylispuustona kasvavan hieskoivikon tiheyden vaikutusta alikasvosten viljelymahdollisuuksiin ja viljeltyjen alikasvostaimien kehitykseen sekä alikasvosten ravinnetilan riippuvuutta kasvupaikkatyypistä, turpeen paksuudesta, ojitusalueen iästä ja vapautushakkuusta. 5. Päätehakkuun jälkeisten pintakasvillisuusmuutosten lajidynamiikan kuvaus ja niiden vaikutukset uudistusalan taimettumiseen. Tavoitteena on kuvata hakkuukypsien ojitusaluemetsien kasvillisuuden muutokset uudistamishakkuun jälkeen. Tavoite liittyy erityisesti siihen miten erilaiset kasvillisuuspinnat ja muokkausjäljet muuttuvat hakkuun jälkeisen kasvillisuuskehityksen myötä ja miten se vaikuttaa näiden pintojen taimettumisherkkyyteen.
Tulokset osoittavat ehkä hieman yllättävästikin, että turvepintainen muokkausjälki suojaa taimea tukkimiehentäiltä yhtä tehokkaasti kuin kivenäismaalla. Vanhan käsityksen mukaan muokkauspinnan taimea suojeleva vaikutus olisi nimeenomaan siinä, että otus välttelee hiekalla liikkumista. Todellisuudessa kuoriainen vain välttelee avoimia pintoja ja kaipaa kasvillisuuden suojaa. Turvemaallakin muokkaamattomassa pinnassa taimista voi kuolla lähes 80 % kahden ensimmäisen kasvukauden aikana, vaikka taimet on käsitelty torjunta-aineella. Kaivurilaikuissa ja mättäissä menetys on alle 20 % . Mitä pienempiä taimia käytetään, sen suurempi osa niistä kuolee tukkimiehentäin tekemän viotuksen jälkeen. Pienet yksivuotiaat taimet heti hakkuun jälkeen viljeltyinä ovat kaikkein riskialtteinta viljelymateriaalia. Näyttää siltä että kivennäismaa vähentää jonkin verran tuhoja kaikkein pienimmillä ja matalammilla turvemättäillä verrattuna sellaisiin turvemättäisiin, joissa kivennäismaata ei ole. Vioittumistodennäköisyys lisääntyy mättään koon pienentyessä. Kookkaan mättään laella taimi on kohtalaisen hyvin turvassa, oli mätäs mitä maa-ainesta hyvänsä. Vioittumistodennäköisyyksien erot eri kokoisten ja eri maa-aineksista koostuvien mättäiden välillä olivat kuitenkin varsin pieniä.
