Suojelualueet ja maaseudun elinvoimaisuus

Startår

2005

Slutår

2009

Projektmål

Suojelualueiden matkailu- ja virkistyskäyttöön liittyvien palveluelinkeinojen kehittämistä tarjotaan korvaavaksi elinkeinomahdollisuudeksi maaseudun väestölle luonnonsuojeluun suunnattavien alueiden poistuessa alkutuotannosta. Yhteiskunnan kannalta on olennaista tietää, mitkä tekijät tekevät suojelualueista vetovoimaisia ja ohjaavat virkistyskäyttäjien ja matkailijoiden valintoja ja miten kävijöiden mielenkiinto suojelualueita ja maaseutuympäristöä kohtaan voidaan kääntää maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitoon ja parantamiseen. Keskeistä on myös se, miten maaseudun yrittäjät ja muut toimijat kykenevät tuotteistamaan maaseudun kulttuurin, maisemien ja sosiaalisen ympäristön vetovoiman ja arvot niin, että suojelualueille tulevat kävijät ohjautuvat ympäröivän maaseudun yritysten asiakkaiksi ja vuorovaikutukseen maaseudun asukkaiden kanssa. Tämän tutkimuksen neljässä osa hankkeessa:tyypitellään suojelualueita seutukuntineen matkailupalvelurakenteen kehittyneisyyden perusteella tutkitaan erityyppisten suojelualueiden kävijöitä, heidän odotuksiaan ja kokemuksiaantutkitaan suojelualueiden tarjoamia elinkeinomahdollisuuksia niitä ympäröivien alueiden näkökulmastaluodaan synteesi niistä edellytyksistä ja mahdollisuuksista, jotka liittyvät suojelualueisiin maaseudun elinkeinotoiminnan ja sosiaalikulttuurisen elinvoimaisuuden generaattorina.

Projektdeltagare

Ansvarig organisation

Ursprunglig organisation

Skogsforskningsinstitutet

Personer

Selby, Ashley


Resultat

Resultat och påverkan

Suojelualueiden vetovoimatekijöistä eli sijainnista, ympäristökuntien ominaisuuksista (matkailupalvelurakenne ym. muuttujia), luonnon ominaisuuksista ja suojelualueen rakennetuista palvelurakenteista kerättiin tietoja 38 kansallispuistosta. Tiedonkeruussa käytettiin hyväksi jo olemassa olevia Metsähallituksen kävijätutkimusaineistoja ja tietokantoja sekä kuntatilastoja. Aineiston hankinnassa jouduttiin rajautumaan kansallispuistoihin, sillä vain niistä oli saatavissa tarvittavat tiedot. Kansallispuistoja luokiteltiin vetovoimatekijöitä kuvaavien muuttujien avulla. Tulosten perusteella valittiin neljä kansallispuistoa tapaustutkimusten kohteiksi: Kolin, Repoveden, Seitseminen ja Leivonmäen kansallispuistot.