2005

2009

Monimuotoisuuden suojelun sisällyttäminen osaksi monitavoitteista metsäsuunnittelua edellyttää mm. perustietoa lajien elinympäristövaatimuksista metsäsuunnittelussa hyödynnettävässä muodossa, teknisiä keinoja sisällyttää yhteiskunta-/maanomistajalähtöinen monimuotoisuuden suojelu metsäsuunnittelulaskelmiin sekä monitavoitteisten metsäsuunnittelu- ja päätöstukimenetelmien kehittämistä käytännön sovellettavuuden näkökulmasta. Hankkeessa lähestytään edellä kuvattuja kehittämistarpeita kolmen pääteeman – adaptiivisuus, epävarmuus ja spatiaalisuus – muodostamassa viitekehyksessä. Adaptiivisuus-osassa on kyse suunnitteluprosessien ja -menetelmien mukauttamisesta suunnitteluongelman, osallistujien tavoitteiden ja tehokkaan oppimisen (metsä ja sen mahdollisuudet, eri tavoitteiden kytkökset jne.) edellyttämällä tavalla. Mukauttaminen on tarpeen, jotta suunnittelun tuloksilla on käyttöarvoa ja suunnittelu ylipäätään onnistuu käytännössä. Epävarmuus-osassa arvioidaan suunnittelulaskelmiin liittyvän epävarmuuden vaikutuksia ja esitetään menetelmiä, joilla epävarmuustekijät voidaan ottaa huomioon. Epävarmuutta liittyy mm. tavoiteinformaatioon, laskentamalleihin, metsävaratietoon, ekologisten ja sosiaalisten vaikutusten laskentamalleihin ja kantohintoihin. Em. tekijät aiheuttavat epävarmuutta suunnittelulaskelmien tuloksissa tavoitemuuttujien ja laskentayksiköiden (esim. metsikkökuvio) tasolla. Spatiaalisuus-osassa kehitetään menetelmiä kohteiden sijaintiin ja alueelliseen vaikuttavuuteen liittyvien tekijöiden sisällyttämiseksi metsäsuunnitteluun. Ongelmaa voidaan lähestyä paikkatietomenetelmillä ja -analyyseillä sekä optimoinnin spatiaalisilla tavoitteilla. Näitä menetelmiä ja välineitä käytetään hankkeessa monimuotoisuustiedon tuottamiseen ja esittämiseen sekä tuotetun tiedon suunnitteluprosessiin liittämiseen.