Resultat och påverkan

Tutkimushankkeessa tutkittiin monitieteisesti Pallas-Yllästunturin kansallispuiston ja sen lähialueiden maankäyttömuotojen yhteensovittamista ja luonnonsuojelullista arvoa. Ekologisen kestävyyden kriteeriä pyrittiin tarkastelemaan alueella esiintyvän eläin- ja kasvilajiston kautta. Tutkimuksessa todettiin, että puiston lähialuekylät Äkäslompolo, Ylläsjärvi, Raattama ym. edustavat alueita, joissa ihmistoiminnan vaikutukset ovat suurimmat. Kylien lajisto oli selvästi urbaaneinta sitten tulivat puistossa sijaitsevat laavut ja mökit ja viimeisenä polkuverkostojen ympäristöt, jotka eivät eronneet lajistorakenteeltaan verrokkialueina toimivasta koskemattomasta metsäympäristöstä. Tulokset olivat samanlaiset lintu-, nisäkäs- ja kasvilajiston osalta. Puistossa tavattiin jopa suurpetoja kuten karhua, ahmaa, susia ja kotkia. Tutkimus osoitti, että Pallas-Yllästunturien kansallispuistoa hoidetaan ekologisesti kestävästi ja lajistoa vaalien. Puisto tarjoaa elinympäristön erämaalajeille, mikä on myös kiistaton voimavara Pallaksen ja Ylläksen matkailuelinkeinoille. Puistossa retkeilevä pystyy kokemaan aidon erämaatunnelman lajiston kautta ja alueen luonnontilaa voidaan pitää matkailullisena vetovoimatekijänä jota pitäisi pystyä paremmin hyödyntämään matkailun markkinoinnissa erityisesti ulkomaalaisille matkailijoille. Hankkeessa selvitettiin myös metsien käytön sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ja lähialueilla. Tutkimuksessa keskityttiin paikallisten ihmisten kestävyyden sisällölle ja toteutumiselle antamiin arvioihin. Hankkeessa oli kaksi opinnäytetyöntekijää, Simo Sarkki Oulun yliopistosta ja Salla Sippola Jyväskylän ammattikorkeakoulusta.Sarkki tutki maankäytön sosiaalista kestävyyttä poronhoitajien näkökulmasta Tunturi-Lapin paliskunnissa vuosina 1995-2005. Maankäytön sosiaalisesti kestävä kehitys koostuu kolmesta osa-alueesta: 1) poronhoitajien mahdollisuudesta osallistua maankäyttöä koskeviin päätöksiin, 2) hyötyjen ja haittojen tasapuolisesta jakautumisesta eri maankäyttäjien kesken sekä 3) maankäyttö mahdollistaa ja tukee poronhoitajien kulttuuristen arvojen jatkuvuutta. Poronhoitajat voivat osallistua maankäyttöön liittyviin päätöksiin Metsähallituksen metsätalouden osallistavassa suunnittelussa (talousmetsät), Pallas-Ylläs kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman yhteydessä, kaavoitusprosesseissa ja moottorikelkka- ja koiravaljakkoreittityöryhmissä. Maankäytön suunnittelun ongelma poronhoitajien kannalta on se, että suunnitteluprosessit tapahtuvat muiden ehdoilla. Suuret päätökset ja linjaukset on jo suurilta osin tehty, kun yhteissuunnittelu poronhoitajien kanssa alkaa. Hyötyjen ja haittojen tasapuolisessa jakautumisessa suurimpana ongelmana on, että maankäytöstä koituvat hyödyt tahtovat karata poronhoitajien ulottumattomiin haittojen tullessa poronhoidon maksettavaksi. Maankäytön hyödyt ja haitat eivät jakaannu automaattisesti tasan eri maankäyttäjien kesken, joten niiden jakautumiseen olisikin kiinnitettävä enemmän huomiota. Kulttuurisen kestävyyden kannalta olisi tärkeää, että Tunturi-Lapin maankäytössä tapahtuvat muutokset olisivat sellaisia, joihin poronhoitajat haluavat ja kykenevät sopeutumaan. Yhtenä ratkaisuna kulttuurisen kestävyyden edistämiseen voisi olla, että alueen maankäyttöä suunniteltaisiin kokonaisuutena. Tällöin poronhoidon ja siihen liittyvien arvojen jatkuvuuden mahdollisuudet paranisivat.Salla Sippola tutki yhdessä Mikko Jokisen kanssa sosiaalisen kestävyyden toteutumista Ylläksen ja Levin maankäytössä Ylläsjärven, Äkäslompolon ja Sirkan asukkaiden näkökulmasta. Puhelimitse tehtyjen haastattelujen perusteella paikallisväestö on varsin tyytyväinen matkailukeskuksiin. Tyytyväisiä oltiin nimenomaan tämänhetkiseen tilanteeseen, mutta tulevaisuus arvelutti monia, ja kasvua haluttiin jarruttaa. Kolmen kylän välillä oli eroja suhtautumisessa matkailuun. Mahdollisuudet osallistua matkailun kehittämiseen olivat myös hyvin erilaisia, mikä vaikutti tyytyväisyyteen matkailua kohtaan. Yhteistä molemmille matkailukeskuksille ja kaikille kylille oli halu keskittyä määrällisen kasvun sijaan palvelujen laatuun, ympäristö ja paikalliskulttuuri huomioiden. Paikallisväestön tyytyväisyys vaikuttaa keskeisesti turistien kokemukseen matkasta. Yritystoiminnan sosiaalinen kestävyys on myös liikkeenharjoittajan etu, sillä se mahdollistaa paremmat toimintamahdollisuudet alueella.