Suonpohjien ja suopeltojen metsitys

Startår

2000

Slutår

2003

Projektmål

Hankkeen tavoitteena on ratkaista suonpohjien ja suopeltojen metsityksen ongelmakohtia ja tuottaa tietoa metsityksen vaikutuksesta näiden alueiden kasvihuonekaasujen taseelle A. Hiili- ja ravinnetase metsitetyllä suonpohjalla ja turvepellolla Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tiedon suonpohjien ja suopeltojen kasvihuonekaasujen taseesta ekosysteemitasolla. Projektissa määritetään turpeennostosta vapautuneelle suonpohjalle ja peltomaalle viljeltyjen männiköiden hiili- ja ravinnetase sekä seurataan metsiköiden vuotuista karikekertymää. B. Suonpohjapuustojen kasvukunnon ylläpitoTutkimusten tavoitteena on selvittää varttuneiden mänty- ja koivutaimikoiden kehitys ja ravinnetila viiden kasvukauden kuluttua ensimmäisestä jatkolannoituksesta. Lisäksi tutkitaan nuorten ja varttuneiden kasvatusmetsiköiden ravinnetilan ja puuston kehitystä. Tuloksilla selvitetään jatkolannoitustarve, menetelmä ja lannoitemäärät turvekerroksen paksuuden ja kivennäismaan ominaisuuksien vaihdellessa erilaisissa maanmuokkausoloissa. Myös suonpohjien metsänkasvatuskelpoisuuden arviointiperusteita (turvekerroksen paksuus, turpeen ravinnevarat, pohjamaan ominaisuudet) tarkennetaan. Selvitetään suonpohjaturpeen herkkyyttä erityisesti fosforihuuhtoutumiin turpeen rauta- ja alumiinipitoisuuksien avulla erilaisissa lannoitus- ja muokkausoloissa pohjamaalajin ja turvepaksuuden vaihdellessaC. Maan ominaisuudet turvepeltojen metsityksessä (aloitus 2001)Tutkimuksen hypoteesina on, että eräät maan ominaisuudet (turpeen ravinnemäärät, tuhkapitoisuus - painomaan käyttö, tiheys, turpeen paksuus) vaikuttavat eri puulajien (mänty, kuusi, hies- ja rauduskoivu) menestymiseen ja kasvuun. Tavoitteena on pyrkiä maan ominaisuuksien tuntemisen avulla arvioida eri puulajien menestymistä, kylvön ja luontaisen uudistamisen onnistumismahdollisuuksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Pelloille laaditaan käytännön päätöksentekoa auttamaan maaperäluokitus, arvioidaan ravinteiden riittävyyttä metsänkasvatukseen, selvitetään fysikaalisten ominaisuuksien vaikutusta metsittämiseen ja määritetään turvepeltojen metsänkasvatuskelpoisuutta rajoittavat tekijät. Lisäksi tarkastellaan lannoitustarvetta. Aineiston avulla voidaan myös arvioida, vaikuttaako puulajivalinta kasvupaikan ominaisuuksien kehittymiseen 10 vuoden aikajänteellä metsityksestä.

Projektdeltagare

Ansvarig organisation

Naturresursinstitutet

Ursprunglig organisation

Skogsforskningsinstitutet

Personer

Hytönen, Jyrki

Relaterade organisationer

Aalto-universitetet

Resultat

Resultat och påverkan

A. Hiili- ja ravinnetase metsitetyllä suonpohjalla ja turvepellolla Keski-Pohjanmaalla, Ylivieskassa kolmella vierekkäisellä eri-ikäisellä metsitetyllä turvepellolla (metsitysikä: 1 v, 6 v ja 23 v) tutkittiin kahden vuoden ajan dityppioksidi- ja metaanivirtoja sekä maahengitystä. Turvepellot ovat merkittäviä hiilidioksidin ja typpioksidin lähteitä. Alustavien tulosten mukaan metsitys ei pienentäisi turvepeltojen dityppioksidipäästöjä. Aluksi metsitys voi lisätä metaanipäästöjä, mutta kasvillisuuden muuttuessa metsäkasvillisuudeksi päästöt näyttävät loppuvan.Kannuksessa suopellolla selvitettiin viljelyssä olevan suopellon hiilidioksidin (CO2), metaanin (CH4) ja dityppioksidin (N2O) virtoja ilmakehän ja maaperän varastojen välillä vuosina 1999-2001. Tarkasteltiin turpeen paksuuden (ohut turve/paksu turve), viljelymenetelmän (vilja/nurmen viljely)vaikutusta kasvihuonekaasujen taseisiin. Alustavien tulosten mukaan viljelytavalla, viljelytoimilla ja turpeen paksuudella on merkittävä vaikutus kaasutaseisiin. Kasvihuonekaasupäästötö turvepelloilta voivat olla varsin suuria. Tutkimusessa 1, 6 ja 23 vuotta sitten metsiteyillä suopelloilla selvitettiin CH4:n, N2O:n ja CO2:n virtoja käyttäen staattista kammiomenetelmää (Maljanen, M., Hytönen, J. & Martikainen ,P. 2001: Fluxes of N2O, CH4 and CO2 on afforested boreal agricultural soils. Plant and Soil 231:113-121). Kasvukauden aikaiset keskimäriset CH4, and N2O emissiot eivät korreloineet metsityksen iän kanssa. Kaikki kohteet olivat N2O:n lähteitä. Vanhin kohde oli metaanin varasto, mutta kaksi nuorinta metaanin lähteitä. Hiilen kertyminen kehittyvään puuston voi osittain kompensoida hiilen häviötä maasta. B. Suonpohjapuustojen kasvukunnon ylläpito Suonpohjia luonnehtii vaihteleva jäljellejääneen turvekerroksen paksuus, alhainen pH ja epätasapainoinen ravinnetalous. Runsaiden typpivarojen vuoksi suonpohjat voivat tuottaa hyvin puuta, jos puiden kivennäisravinteiden saanti on turvattu. Tämä voidaan tehdä lannoituksella tai maanmuokkauksella metsitysvaiheessa, mutta myöhemmin kasvavien puiden juuristojen olisi pystyttävä saamaan kivennäisravinteita turpeen alla olevasta kivennäismaasta.Männyn ja rauduskoivun juurten syvyysjakaumaa tutkittiin 7-17 vuotiaissa suonpohjapuustoissa (Aro 2000). Nuorten puustojen juurten syvyysjakaumaan ei vaikuttanut merkittävästi mätästys tai lannoitus (ulottuvuus 17-33 cm). Tulosten mukaan jäljellejäävän turvekerroksen paksuus ei saisi ylitää 30 -35 cm, jotta puiden kivennäisravinteiden saanti voitaisiin turvata turpeen alapuolisesta pohjamaasta.Maan ominaisuuksien (turpeen paksuus, sen ravinnepitoisuusdet, tuhkapitoisuus, pH) vaikutusta suonpohjilla kasvavien mäntyjen kuolleisuuteen, ravinnetalouteen ja pituuskasvuun tutkittiin viidellä metsityskokeella (Aro & Kaunisto 2002). Turpeen paksuus korreloi positiivisesti neulasten typipitoisuuden kanssa ja negatiivisesti neulasten fosforipitoisuuden kanssa. Turpeen kaliumpitoisuus korreloi psitiivisesti neulasten kalsiumn pitoisuuden ja taimien pituuskasvun kanssa. Taimien poituus lisäntyi myös turpeen helppoliukoisen fosforin pitoisuuden kasvaessa. PKB-lannoiutus lisäsi merkitsevätsi männyn taimien kasvua. C