Digitalisaatio esitetään ympäristöystävällisenä kehityksenä ja hiilidioksidipäästöjen vähentäjänä, vaikka sillä itsellään on myös merkittävä hiilijalanjälki. Hankkeessa tutkimme minkälaisia näkemyksiä, puhetapoja ja käytänteitä kuluttajilla ja digitaalisen mediapalveluiden tuottajilla on digitaalisen median ympäristökestävyydestä. Tuotamme visualisointeja ja ääni-installaatioita joiden avulla teemme digitaalisten palveluiden ympäristövaikutuksia näkyväksi. Tieto- ja viestintätekniikan alan hiilidioksidipäästöjen osuus globaaleista päästöistä on arviolta 2,1-3,9%, mikä on enemmän kuin lentoliikenteen päästöt. Osuuden arvioidaan kasvavan merkittävästi. Tutkimushankkeen käsitteellinen lähtökohta on aiemmin kehittämämme digitaalisen ylijäämän (digital excess) käsite: digitaalinen maailma esitetään rajattomuuden ja yltäkylläisyyden valtakuntana: aineettomana ympäristönä, jossa on loputtomasti tilaa ja kasvun mahdollisuuksia. Digitaalinen ylijäämä voi kuitenkin aiheuttaa haittaa ympäristölle, yhteiskunnalle tai yksilöille. Hanke soveltaa kriittistä, sosioteknistä lähestymistapaa digitalisaation piilevien ekologisten vaikutusten ymmärtämiseen. Keskitymme erityisesti digitaalisen median palveluihin, niiden suunnitteluun ja kulutukseen. Tutkimme, miten digitaalinen ylimäärä jäsentyy kuluttajien arjessa ja palveluiden suunnittelussa ja miten sitä hallitaan. Tarkastelemme haastattelu- ja työpaja-aineistojen, yritysdokumenttien ja sovellusanalyysin avulla miten ympäristövastuu näyttäytyy digitaalisen median käyttäjien ja tuottajien diskursseissa sekä minkälaisia kestävämpiä käytänteitä ja tulevaisuuksia he kuvittelevat. Osallistavan suunnittelututkimuksen avulla kehitämme palveluprototyyppejä ympäristöystävällisemmistä digitaalisista palveluista. Hanke tuottaa ymmärrystä poluista kohti kestävämpää digitaalista kulutusyhteiskuntaa. Tuotettavat visualisoinnit ja ääni-installaatiot toimivat keskustelunherättäjäniä ja interventioina myös tutkimusasetelmien ulkopuolella.

2025