Lyotardin kokeellinen ja provokatiivinen teos on ranskalaisen jälkimarxilaisen ajattelun klassikko ja yksi vuoden 1968 jälkeisen ajatteluilmapiirin kiehtovimmista ja omaperäisimmistä tuotoksista. Teos käsittelee halun tuotannollisia, taloudellisia ja poliittisia ulottuvuuksia ja sen radikaalia potentiaalia. Lyotard näkee libidon koko yhteiskunnan lävistävänä voimavirtauksena, jota erilaiset representatiiviset järjestelmät ja rakenteet pyrkivät kanavoimaan, jähmettämään ja kiinteyttämään. ”Libidinaalisen taloustieteen” keinoin Lyotard pyrkii kartoittamaan mahdollisuuksia voimistaa sitä, mikä kapitalistisessa yhteiskunnassa itsessään on arvaamatonta ja kumouksellista. Lyotard näkee, että tämä pyrkimys edellyttää myös filosofisen kirjoittamisen kyseenalaistamista ja sen tyylistä ja muodosta poikkeamista. Itse kirja toimii siis eräänlaisena libidinaalisten virtausten simulaationa, johon sisältyy monin paikoin mm. intensiivistä ja kärkevää kielenkäyttöä, avantgardistista kaunokirjallista kerrontaa ja erilaisia anekdootteja ja ruumiillisia metaforia. Teoksessa ilmenee paljon yllättäviä, äkillisiä siirtymiä ja surrealistista kuvakieltä. Lopputulos on tilkkutäkkimäinen teos vailla selkeää rakennetta, jota voi lukea monella eri tavalla ja monesta eri näkökulmasta. 50 vuotta sitten julkaistun teoksen pääväite – että kapitalismista vapaata haluamista tai subjektiivisuutta ei ole olemassa – tuntuu tänä päivänä ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Teos kehottaa pohtimaan uudella, kriittisellä tavalla pääoman luonnetta ja haastamaan ennakko-oletukset, joihin niin arkiset kuin teoreettisetkin käsitykset taloudesta perustuvat. Samalla se kyseenalaistaa helpon jaottelun teoriaan ja käytäntöön, haastaa teoreettisen kielen vakavamielisyyden ja näennäisen eheyden ja kehottaa kysymään, millaisia latentteja voimia ja virtauksia teoreettisen ajattelun ja tiedontuotannon itsensä taustalla piilee.

2025