Suomi ja Ruotsi ottavat lähiaikoina käyttöön kansalaisuuskokeet. Muutos vaatii molemmilta kansallisvaltioilta kulttuuristen rajojen selkeää ja julkista määrittelyä, mikä haastaa maiden tämänhetkistä kansalaistamisen periaatetta. Kansalaisuuskokeet eivät tutkimusten mukaan kuitenkaan paranna kotoutumista, vaan estävät etenkin haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden kansalaistamista, toimien täten rajapoliittisina välineinä. Vertailen hankkeessani reaaliaikaisesti kansalaisuuskokeiden täytäntöönpanoa Suomessa ja Ruotsissa alan tutkimuksessa harvoin käytetyn kriittisen rajatutkimuksen viitekehyksen kautta. Seuraan maiden poliittisia prosesseja monialaisesti poliitikkojen, virkamiesten, kansalaisten ja kansalaisuutta hakevien näkökulmista. Asetan Suomen ja Ruotsin tulevat kansalaisuuskokeet kansainväliseen kontekstiin vertailemalla niitä eri maiden jo pidempään käytössä olleisiin kokeisiin. Minkälaisia rajanvetoja kokeet tuottavat ja keitä ne sisällyttävät kansakuntaan? Miten Suomi ja Ruotsi ammentavat toistensa politiikasta ja miten kokeiden sisältö vertautuu muiden maiden kansalaisuuskokeisiin? Entä miten eritaustaiset Suomen ja Ruotsin kansalaiset ja kansalaisuuden hakijat ymmärtävät kansalaisuuskokeet ja kansakunnan rajat? Mitä vaihtoehtoisia ehdotuksia heillä on kansalaisuutta hakevien testausmenetelmiksi? Analysoin monimenetelmällisesti poliittisia dokumentteja, eri maiden kansalaisuuskokeita, haastatteluaineistoa asiantuntijoiden, testien laatijoiden ja toimeenpanijoiden kanssa sekä eritaustaisten kansalaisten ja kansalaisuutta hakevien fokusryhmähaastatteluja. Esittelen haastateltaville kuvitteellisia hakijaprofiileja ja pidän fokusryhmien yhteydessä fiktiivisen kansalaisuuskokeen. Tuotan tutkimuksessani uusia pohjoismaalaisia, kansainvälisiä ja ylirajaisia näkökulmia kansalaisuuskokeisiin, niiden rodullistettuihin, sukupuolitettuihin ja luokkapohjaisiin rajanvetoihin sekä ymmärryksellemme aikamme moniulotteisesta rajapolitiikasta Suomessa ja Ruotsissa.

2025