Musiikissa on eroteltavissa käsitteet konsonanssi ja dissonanssi. Konsonanssi tarkoittaa miellyttäväksi koettua, kun taas dissonanssi koetaan yleensä epämiellyttäviksi. Toisin kuin voisi ajatella, eniten konsonoiva oktaavi-intervalli ei ole taajuussuhteeltaan tarkka 2:1 vaan hieman tätä matemaattista oktaavia laajempi. Tämän oktaavilaajentuman vuoksi myös koko musiikillisen sävelasteikon viritys on laajentunut ja ilmiöllä on erittäin merkittävä vaikutus musiikin havaitsemisen miellyttävyyteen ja konsonoivuuteen. Tavoitteenamme on ymmärtää, miksi kuulojärjestelmä ja aivojen mielihyvämekanismit suosivat laajentunutta viritystä matemaattisen tasavirityksen sijaan. Käytämme EEG:tä ja fMRI:tä tutkiaksemme konsonanssi-dissonanssi-erottelun taustalla vaikuttavia hermostollisia prosesseja. The European Journal of Neuroscience -lehdessä julkaistu EEG-tutkimuksemme oli ensimmäinen oktaavilaajentumaa käsittelevä ihmisillä tehty neurofysiologinen tutkimus. Siinä tutkimme, milloin oktaavin laajeneminen ja sen havainnointi aivokuorella ilmenee. EEG-tulostemme avulla pystyimme määrittämään oktaavilaajentuman havaitsemiseen liittyvien aivotoimintojen ajallisia lainalaisuuksia, mutta emme näiden toimintojen sijaintia aivoissa johtuen EEG-menetelmän lähdepaikannukseen liittyvistä rajoitteista. Haen nyt apurahaa jatkaakseni tätä tutkimusta. Tarkoituksenamme on syventää ymmärrystämme virityksen laajenemisilmiön neurofysiologisesta perustasta yhdistämällä ajallisesti tarkka EEG-aineisto samassa koetilanteessa toiminnallisella magneettiresonanssikuvauksella (fMRI) kerättyyn anatomisesti huomattavasti tarkempaan aineistoon. Analysoimme EEG- ja fMRI-mittausten tulokset RSA-menetelmän (representational similarity analysis) avulla. Menetelmän keskeinen idea on aineiston projisointi geometriseen muotoon, RD-matriisiin (representational dissimilarity matrix), joka kuvaa kaikkien koetilanteiden suhteellisia eroja toisiinsa nähden.

2024

2025