Tutkimus nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun, millaista kieltä köyhyyttä kuvattaessa ja siitä puhuttaessa käytetään – ja miten tyyli vaikuttaa siihen, miten viestit voi ymmärtää. Se kartoittaa yhteyksiä köyhyyttä kuvaavien kotimaisten nykyteosten ja klassikoiden välillä sekä laajemmin kielelliseen kulttuuriimme, kuten sananlaskuihin ja muihin tapoihin puhua köyhyydestä yhteiskunnassamme. Tutkimus tarkastelee 1998–2022 ilmestyneitä, köyhyyttä kuvaavia kotimaisia romaaneja stilistisestä näkökulmasta. Yksittäisten teosten tyylivalintoja analysoimalla muodostetaan laajempi käsitys siitä, miten köyhyysaihetta käsitellään ja kommentoidaan tarkastellun ajanjakson sisällä ilmestyneessä romaanitaiteessa. Tavoite on funktionaalisen tyylintutkimuksen metodeja käyttäen selvittää, millaisista tyylivalinnoista romaanien köyhyyskuvaus rakentuu ja mitä vaikutelmia valinnat synnyttävät – millaisena ne ohjaavat näkemään köyhien henkilöhahmojen maailman, niin sisäisen kuin ulkoisen. Tämän tutkimuskysymyksen puitteissa arvioidaan myös kunkin teoksen implisiittisen tekijän sanomaa. Tutkittavissa teoksissa käsitellään monenlaista köyhyyttä: ääneen pääsevät niin vähemmistöön kuuluva yksinhuoltaja, laman ja työttömyyden myötä köyhtyneet keskiluokkaiset protagonistit, niukkuudessa elävät työväenluokkaiset päähenkilöt kuin yhteiskunnasta syrjäytyneet hahmot. Tutkimuskysymykseen kytketään kirjallisuushistoriallinen näkökulma: kysymys siitä, miten nykykirjallisuuden köyhyyden kieli suhteutuu kotimaisen köyhyyskirjallisuuden perintöön. Vastausta etsitään vertaamalla nykyteosten tyylikeinoja ja niiden vaikutelmia kotimaisten köyhyyttä kuvaavien klassikoiden kieleen ja vaikutelmiin. Yksi tutkimuskysymyksistä liittyy köyhyyteen kytkeytyvien kulttuuristen puhetapojen ja teemojen jatkuvuuteen nykypäivän romaanitaiteessa. Tämän kysymyksen puitteissa tutkimus keskustelee köyhyyden kielestä monitieteisesti mm. folkloristiikan sekä monitieteisen köyhyys- ja luokkatutkimuksen kanssa.

2024