Monimuotoisuustavoitteiden saavuttaminen edellyttää laaja-alaista kestävyysmurrosta yhteiskunnassa. Mitä pidempään tavoitteiden saavuttaminen viivästyy, sen radikaalimpaa biodiversiteettipolitiikan uudistumista takamatkan kiinni kurominen vaatii. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on yksilön ja yhteiskunnan toimintaa monimutkaisessa vuorovaikutuksessa luonnon kanssa, joten se on tyypillinen viheliäinen ongelma, joka edellyttää poikkitieteellistä lähestymistapaa. Eturyhmien väliset jännitteet ovat luonnonsuojelupolitiikalle ominaisia. Lisäksi luonnonsuojelu itsessään on pitkään tunnistettu vahvasti arvolatautuneeksi: Silloinkin kun suojelu katsotaan tarpeelliseksi, parhaiksi katsotut tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi riippuvat biologisen tiedon ohella yksilön arvoista ja asenteista. Tässä hankkeessa tarkastelemme biodiversiteettipolitiikan muutosta ja murrospotentiaalia käyttäen Helmi-elinympäristöohjelmaa esimerkkitapauksena. Helmi-ohjelmassa kiteytyy moni perinteisestä suojelusta poikkeava ominaisuus, joista on pidetty tärkeinä ekologisen siirtymän edistämisessä. Yhdistämme politiikan muutoksen ja politiikkakeinojen murrospotentiaalin tutkimukseen sosiaalipsykologisia mittareita, jotka voivat selittää mm. erilaisten politiikkakeinojen hyväksyttävyyttä ja vaihtelevia käsityksiä ekologisen siirtymän edistämisen parhaista keinoista ja realistisuudesta. Hankkeen tulokset ovat hyödyksi biodiversiteettipolitiikan suunnittelussa ja toteutuksessa, mutta sovellettavissa myös laajemmin esim. ristiriitojen sovitteluun. Hankkeen yhtenä kontribuutiona on myös aihepiiriä selkiyttävä synteesi: se tuo yhteen tietoa, käsitteitä ja teorioita eri tieteenaloilta, joissa samoja aiheiha on käsitelty hieman eri näkökulmista.

2023