2026

Lehto-Lundén, Tiina; Nila, Laura

Selvityksen aineisto koostuu 182 ammattilaisen vastauksista Webropol-kyselyyn sekä 14 nuoren kokemuksista, jotka kerättiin Nuorten Turvasataman Discord-alustalla. Raportti on kolmiosainen. Sen ensimmäinen osa koostuu ammattilaisten vastauksista, toisessa osassa esillä ovat nuorten kokemukset avohuollon palveluista ja kolmannessa osassa tarkastellaan kolmen valitun teeman kautta avohuollon nykytilaa. Raportti osoittaa, että avohuollon rooli lastensuojelun kokonaisuudessa on merkittävä, mutta sen asema jää usein sijaishuollon varjoon niin poliittisessa keskustelussa kuin palveluiden kehittämisessä. Vaikka avohuollon asiakkaita on määrällisesti enemmän kuin sijaishuollossa, palveluiden saatavuus, oikea-aikaisuus ja vaikuttavuus ovat puutteellisia. Avohuollon orientaatiota kuvataan moninaisena. Avohuollon työskentelyä ohjaavat rinnakkain lapsilähtöisyys, suojeluorientaatio, suhdeperustaisuus ja palveluorientaatio, mutta myös talousohjautuvuus nousee esiin työtä ohjaavana tekijänä. Systeeminen toimintamalli on laajasti käytössä, mutta sen soveltaminen vaihtelee alueittain. Ammattilaiset kuvaavat arkea, jossa palveluita ei voida tarjota ilman erillistä lupaa, vaikka tarve olisi ilmeinen, ja asiakkaat joutuvat jonottamaan jopa vuosia esimerkiksi tukiperhepalveluihin. Taloudelliset säästöpaineet ohjaavat palveluiden myöntämistä, ja 90 prosenttia vastaajista kokee, että hyvinvointialueen taloustilanne vaikuttaa suoraan asiakkaiden saamaan tukeen. Työntekijät kokevat myös eettistä arvoristiriitaa, kun lapsen edun toteuttaminen ei ole mahdollista rakenteellisten esteiden vuoksi. Lasten ja nuorten osallisuus toteutuu vaihtelevasti: kolmasosa ammattilaisista kokee sen toteutuvan huonosti, ja nuoret itse kertovat, ettei heitä kuunnella tai uskota, eikä heillä ole tietoa omasta asiakkuudestaan tai työntekijänsä nimestä. Työntekijöiden vaihtuvuus ja kiire heikentävät luottamuksen rakentumista. Palveluvalikossa korostuvat sosiaalityö, sosiaaliohjaus ja tehostettu perhetyö, mutta erityisesti terapiapalvelut ja neuropsykiatriset tukimuodot ovat puutteellisia. Avohuolto joutuu paikkaamaan muita palveluita, erityisesti mielenterveys- ja päihdepalveluita. Työajan käyttö painottuu vanhempien ja lasten tapaamisiin, mutta kehittämistyölle jää vähän aikaa. Ammattilaiset toivovat lisää aikaa kohtaavaan työhön erityisesti lasten kanssa. Nuoret puolestaan toivovat yksilötapaamisia, huumoria, turvallista ilmapiiriä ja mahdollisuutta vaikuttaa. Selvityksen perusteella esitetään konkreettisia toimenpidesuosituksia, kuten palveluiden oikea-aikaisuuden ja joustavuuden vahvistaminen, erityistukea tarvitsevien lasten palveluiden kehittäminen, sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain rajapinnan selkeyttäminen, kohtaavan työskentelyn vahvistaminen sekä resurssien ja osaamisen turvaaminen. Vaikka haasteet ovat suuria, raportti tuo esiin myös toivoa ja ammattilaisten vahvan sitoutumisen työhön, jota kuvataan tärkeäksi, koskettavaksi ja parhaaksi.