Hikikomori-ilmiö kuvaa henkilöitä, jotka vetäytyvät pitkäaikaisesti kodin seinien sisälle ja irtautuvat sosiaalisista suhteista. Japanista lähtöisin oleva termi on noussut esiin keskusteluissa myös Suomessa, mutta ilmiön laajuudesta ja siihen liittyvistä kokemuksista Suomessa tiedämme vielä vähän. Oletettavasti sen vaikutukset yksilöihin ja yhteiskuntaan ovat merkittävät: sosiaalinen eristäytyminen kytkeytyy usein häpeään, masennukseen ja ulkopuolisuuden kokemuksiin. Hankkeemme on ensimmäinen laaja monitieteinen tutkimus Suomessa, jossa hikikomoreita ei tarkastella pelkästään tutkimuksen kohteina, vaan myös kanssatutkijoina. Yhdessä heidän kanssaan kartoitamme heidän arkeaan, digitaalista elämäänsä ja suhdettaan yhteiskuntaan. Aineisto kerätään joustavilla, vuorovaikutteisilla menetelmillä – verkkopäiväkirjoista refleksiivisiin haastatteluihin – jotta myös kaikkein vetäytyneimpien äänet pääsevät kuuluviin. Samalla tutkimme palvelupolkuja ja ammattilaisten kokemuksia. Erityisesti pyrimme löytämään ymmärrystä siitä, miten tukea voidaan kehittää, kun lähtökohtana ei ole pakottava aktivointi, vaan vetäytyneiden henkilöiden omat toiveet ja määritelmät. Taiteellinen osuus tuo esiin sen, mitä sanat eivät aina tavoita. Kauko Röyhkä ja Riku Mattila luovat hankkeen aineistojen pohjalta lauluja yhdessä hikikomorien kanssa. Näin syntyy esteettinen väylä, jossa yksilölliset kokemukset muuttuvat yhteiseksi kuuntelukokemukseksi – tutkittaville voimaannuttavaksi ja muulle yleisölle ymmärrystä ja oivalluksia tuottavaksi. Loppukonsertti ja seminaari avaavat tutkimuksen ja taiteen tulokset laajalle yleisölle. Hanke tuo näkyväksi ilmiön, joka kätkeytyy arjen ulkopuolelle mutta kertoo paljon yhteiskunnan odotuksista ja niiden aiheuttamasta paineesta. Yhdistämällä tieteellisen analyysin, kokemusasiantuntijuuden ja taiteen etsimme ymmärrystä siitä, mitä merkitsee vetäytyä – ja miten yhteisö voisi kohdata heidät jotka jäävät sen ulkopuolelle.

2026