Tutkimus käsittelee kahta lakiuudistusprosessia, joiden myötä sukupuoli vakiintui Suomen lainsäädäntöön yksilön kokemuksen ilmiönä: translakiuudistus 2023 ja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistus 2015. Lakiuudistukset nostivat poliittisen kamppailun keskiöön sukupuolen politiikan pyrkimysten perustavanlaatuiset lähtökohdat: kuinka määritellä nainen, mies ja sukupuoli ja mikä tarkkaan ottaen on sukupuoleen liittyvä ongelma, jonka taltuttamiseen lainsäädäntöä ja parlamentaarista politiikkaa tarvitaan. Lisäksi yksilön kokemuksen ensisijaistaminen teki sukupuolesta poikkeavan suhteessa muihin eriarvoisuuden identifioinnin ja torjumisen pyrkimyksissä olennaisiin erontekoihin, kuten ikä, vammaisuus tai etnisyys. Aineisto koostuu näissä kahdessa lakimuutokseen johtaneessa prosessissa tuotetuista asiakirjoista: kansalaisaloite, lakiesitykset ja -luonnokset ja näihin saadut lausunnot asiantuntijoilta, virkahenkilöiltä ja kansalaisjärjestöiltä, valiokuntien mietinnöt ja eduskunnan lähetekeskustelut. Lisäksi huomioin Suomea sitovat kansainväliset sopimukset ja sääntelyn. Tutkimuskirjallisuudessa ristiriitaisia pyrkimyksiä sukupuolen politiikan kentillä on eroteltu suhteessa materiaalisuuteen ja etenkin sukupuolen ruumiilliseen materiaalisuuteen. Lisäksi on tarkasteltu sukupuolen politiikassa vakiintuneiden termien ’identiteetti’, ’oikeus’, ’suojelu’ ja ’normi’ rajoja ja mahdollisuuksia. Tutkimukseni jatkaa näitä tutkimuskeskusteluja. Erittelen tietoperustat, joille lakiuudistusprosesseissa esitetyt pyrkimykset nojaavat. Käytän argumentaatioanalyysin menetelmiä. Tutkimuskysymykseni on: Minkälaiselle tiedontuotannolle lakiuudistuksissa esitetyt argumentit nojaavat ja minkälaiset ehdot tämä tiedontuotanto luo sukupuolen politiikan pyrkimyksille? Tarkennan tutkimuskysymystäni kolmen näkökulman avulla: kokemus, teko ja ruumiin materiaalisuus.

2025