Hanke tutkii tunteita ja tuntemuksia kertomuksissa pohjoisesta ja Suomesta ”Pohjolana” sekä tarkastelee näiden kertomuksien rakentamaa käsitystä suomalaisesta kansanluonteesta. Hanke keskittyy taiteessa ja kirjallisuudessa kuviteltua pohjoista luonnehtiviin negatiivisiin ja ambivalentteihin tunteisiin, joita tutkitaan monitieteisen tunteiden tutkimuksen valossa. Hankkeessa selvitetään "arktiseksi hysteriaksi" kutsuttua pohjoisten tunteiden kirjoa, jotka ovat rakentaneet suomalaiskansallista omakuvaa. Hanke avaa uusia uria pohjoisuuden ja nationalismin tutkimukseen tutkimalla taiteen ja kirjallisuuden kuvittelemaa kansakuntaa (Benedict Andersonin termiä mukaillen) suomalaisina ahdistuksina: yksinäisyyden, melankolian, ärtymyksen, häpeän ja vihan lannistamana ja voimaannuttamana tunneyhteisönä, jota tunteiden vaihtelut äärioloissa ovat muovanneet. Tutkitaan myös ekstaasin ja hengellisten tunteiden merkitystä pohjoisen kokemuksessa. Hankkeessa kysytään, miten kuvitellun pohjoisen tunteet ja arktisen hysterian esitykset ovat syntyneet suhteessa historiallisiin tunnerakenteisiin ja kognitiiviseen kokemukseen tilasta ja ajasta? Millaisiin poetiikkoihin, luontokäsityksiin, poliittisiin ideologioihin tai lääketieteellisiin diskursseihin ja taidekäsityksiin ”outojen pohjoisten tunteiden” esittäminen kytkeytyy? Hanke selvittää myös arktisen hysterian esitysten synnyttämiä moraalisia asetelmia, poliittisia ja kulttuurisia vaikutuksia eri tapaustutkimusten valossa.

2020