Tutkimus tarkastelee tilanteita, joissa julkisen vallan edustajat pyrkivät arvioimaan yksilön sisäistä totuutta, mutta arvioitavaa henkilöä ei pidetä asiassa täysin luotettavana informanttina. Arvioinnin kohteena ovat usko ja vakaumukset, vaikka samalla edellytetään modernien eettisten periaatteiden noudattamista. Analyysi kohdentuu näiden "modernien inkvisitioiden" yhteydessä hyödynnettäviin arvioinnin teknologioihin, todistamisen käytäntöihin ja asiantuntijavallan muotoihin. Tutkimus saattaa yhteen kolme teoreettista lähestymistapaa: (1) arvioinnin tutkimuksen, (2) episteemisen epäoikeudenmukaisuuden ja haavoittuvuuden tutkimuksen sekä (3) episteemisen hallinnan analytiikan. Kukin lähestymistapa on keskittynyt tiedon, arvojen ja vallan monimutkaisten yhteenkietoutumien analysointiin. Lähestymistapoja yhdistämällä on mahdollista pureutua yhtäältä siihen, millaisia episteemisiä välineitä arvioitsijat käyttävät ja millaisia kulttuurisia arvonantoja nämä välineet kantavat mukanaan. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, missä määrin arvioitavat yksilöt voivat vaikuttaa arvioinnin kriteereihin. Näihin kysymyksiin vastataan kolmen tapaustutkimuksen kautta: (1) uskonnolliseen kääntymykseen vetoavien turvapaikanhakijoiden vakaumuksen arviointi, (2) seksuaaliseen suuntautumiseen vetoavien turvapaikanhakijoiden seksuaalisuuden arviointi ja (3) sukupuolenkorjausleikkaukseen pyrkivien transhenkilöiden arviointiprosessi. Aineisto koostuu (a) arviointiprosesseja koskevista virallisista suosituksista ja lomakkeista, (b) arviointihaastatteluiden audio- ja videotallenteista, (c) arvioitsijoiden ja arvioitavien tutkimushaastatteluista sekä (d) arviointeja koskevista julkisista kannanotoista. Tutkimus yhdistää diskurssianalyyttisia menetelmiä. Tulokset tarjoavat tärkeää tietoa poliittisen päätöksenteon tueksi maahanmuuttopolitiikkaan ja translain uudistusta koskevaan keskusteluun. Asiantuntijuusarvioita avaavat tulokset edistävät arvioinnin kohteina olevien yksilöiden oikeusturvaa.

2021