Työryhmä Punos kysyy, ketkä pääsevät esille, ketkä jäävät katveeseen ilmastonmuutosta ja ekologista jälleenrakennusta koskevissa keskusteluissa ja päätöksenteossa? Millainen rooli taiteen käytännöillä ja sisällöillä on kestävyyssiirtymissä? Näistä kysymyksistä käynnistyy oikeudenmukaista kestävyyssiirtymää ja ekologista jälleenrakennusta käsittelevä nelivuotinen tieteiden- ja taiteidenvälinen Kenen ilmasto, kenen tulevaisuudet -hanke. Siinä yhdistyvät monialaisen yhteiskunnallisen kestävyystutkimuksen ja humanistisen energiatutkimuksen menetelmät sekä jälkifossiiliset taiteelliset ja aktivistiset käytännöt. Punos kuratoi kansainvälisen, moninaisen ohjausryhmän tuella erilaisilta taiteilijaryhmiltä kolme pitkäkestoista, monitoimijaista taiteellista tuotantoa, joiden yläteemat ovat: Resilienssi, Energiaymmärrykset sekä Yltäkylläisyys. Kuratoriaalinen työ kytkeytyy hankevetäjien kahteen väitöskirjatutkimukseen siten, että taiteen parissa tehtävä työ ja tieteellinen tutkimus ruokkivat toisiaan. Väitöskirjat tuottavat empiiristä tietoa taidekäytäntöjen ja taiteen organisaatioiden kestävyyssiirtymistä (yhteiskunnallinen kestävyystutkimus) ja näkökulmia fossiilienergian kulttuuristen kytkösten tarkasteluun nykytaiteessa (taiteentutkimus). Reilu kestävyyssiirtymä edellyttää uusia ideoita ja tarinoita, merkitysten ja mielikuvituksen nytkähdyksiä, osallisuutta. Ekologisten uhkien mielekäs työstäminen edellyttää kulttuuristen tutkimusnäkökulmien ja luovien kokeilujen entistä vahvempaa punomista osaksi kestävyystutkimusta. Taide ei välineellisty, vaan on inhimillisen ajattelun ja toiminnan alue, joka tähtää kokemusten ja oivallusten tuottamiseen, ristiriitoja kaihtamatta. Hankkeessa kehitetään yhdenvertaisuutta tukevia toimintatapoja, joissa huomioidaan ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden yhteenkietoutuminen. Hankkeen tarkoitus on taiteen yhteiskunnallisen muutosvoiman vahvistaminen tukemalla kulttuurikentän diversiteettiä ja siten sen muutoskyvykkyyttä, resilienssiä.

2021